Tämä aamu alkoi oikein perinteisellä ketutuksella: Yritin saada kotityöt tehtyä ennen työpäivää, että illalla ei tarttis enää reuhoa imuri kädessä ruoanlaiton sivussa.. Muu perhe suloisesti vain oleili, niinkuin tavallisestikin, lähtivät yksitellen kouluun ja töihin ja ne, jotka eivät lähteneet, katselivat telkkaa tai tietokonetta silmät kierossa. Ai että siinä taas oma, tuleva, kolmas elämä välähteli silmissä: Sitten on turha naukua kun muuttoauto on pihassa. Älkääkä sanoko, ettei tästä asiasta ole keskusteltu;) En tiedä koska mittari on lopullisesti täynnä, kaikkeen tottuu, myös tähän.

Tuntemukset ovat tässä työpäivän aikana laantuneet ja TOIVON kotiin mennessäni, ettei kaikkea ole entisöity aamuiseen kuntoon. Lupauduin huomiseksi töihin, yritän raapia lisätienestiä. Sunnuntaina saan nukkua pitkään!

Yhdet joululahjat on hommattu, muut vielä suunnitteluasteella. Ajattelin muistaa itseäni jollain ihanalla hemmotteluhoidolla tai hieronnalla!