Toista lomapäivää viedään. Hain kesäteatteriliput, sitouduin "kuntoklubiin" ja pesaisin muutaman maton heti alkajaisiksi. Tänään serkkutyttö käväisi kuopuksensa kanssa kylässä ja vietettiin pitkästä aikaa yhteinen hetki auringossa kahvitellen ja jätskitellen. Olen ylen kiitollinen ystävistä ja tuttavista ja sukulaisista, jotka ovat elämässäni. Kaikki eivät suinkaan ole, mikä on ollut surullista huomata. Pitäisikö uskoa totuutta, että jotkut ihmiset kulkevat mukana hetken, toiset koko elämän. Jokaisella on jokin merkitys ja opetus matkan varrella?