Joulu lähenee, tili tuli ja meni. Vaikka tiedän, ettei varaa olisi mihinkään, kaikki suurinpiirtein pakolliset lahjat on hankittu. Luotolla mennään loppukuukausi, mutta onni onnettomuudessa, sain lisätöitä lomani ajaksi, sekä muutaman päivän päälle. Luotan, että selviän tästä nyt. Pohjakosketus taitaa olla käsillä. Mutta ruoka ja bensa täytyy jotenkin klaarata. Usein lukiolaisen opintotilistä saa laskua ODOTELLA, mutta nyt pamahti viimeisen kurssin kirjamaksut jouluksi. Samoin hammaslääkäri muisti joululahjalla, samoin terveyskeskus. Noita lukiokirjoja olen kovastikin ostanut käytettyinä, mutta kaikkea ei voi saada. Itsellänikin odottaa pino käytettyjä, joita olen yrittänyt myydä, mutta ei tunnu menevän kaupaksi. Noissa koulukirjoissa on se, että painovuosi ratkaisee, vaikka lausemuutoksia olisi muutama. Ja uusinta pitäisi olla?

 

Nyt ei auta kuin jaksaa, jaksaa. Ei auta emännän romahtaa, kun on itsensä pissiin saattanut. Jotenkin se on vaan tässä elämässä aina mennyt, että juuri kun luulee lopun tulleen ja on jo valmis hattu kourassa anelemaan, jostain näkyy kuitenkin valoa. Joulu tulkoon ja menköön nopeasti tänäkin vuonna.

 

Olen vähitellen alkanut inhoamaan omistamista. Minulla on vakaa luottamus siihen, että mitään en saa arkkuuni mukaan, enkä itsekään maan pinnalle jää. Tammikuussa otan kirppispaikan ja yritän taas päästä eroon kamoistani. Vaikka sanottakoon, että se on plus miinus nolla, kun ramppaa siistimässä sotkettua loosia vähintään joka toinen päivä. Tavarat menee puoli-ilmaiseksi ja bensaa siinä sivussa. Mutta kun roskiinkaan ei viitsi heittää ja toisaalta sellaista sekalaista ryjäläjää on ikävä lahjoittaa jonnekin. Pitäis ainakin perata ensin kunnolla.