Mitäköhän nämä "kommentit" ovat, joita tänne ilmestyy? Vaikuttaa ihan niinkuin olisin kirjoittanut jotain tosi syvällistä, vaikka toki tiedostankin, että ne eivät VOI olla mitään todellista kommentointia.

Tämä viikko on mennyt lomaillessa. Saan aika kivasti täytettyä päiväni niin, ettei mitään näkyvää ja järkevää tapahdu. No -tulee ainakin kuntoiltua ja tehtyä niitä kivoja asioita, joita muutenkin haluaisi tehdä. JA - uskaltauduin vaakaan eräänä kauniina päivänä kuntoilun jälkeen (minähän siis en omista vaakaa): Yllätyksekseni olin päässyt alle 70kg! Voi sitä tyytyväisyyttä:) Pitkään onkin jo tuntunut siltä, ettei mitään tapahdu, teki mitä vaan. Mutta hiljaa hyvä tulee, ensi kesänä olen jo ehkä 65kg, mikä riittää vallan mainiosti. En halua kuivettua ihan pystyyn.

Eräällä hyvällä ystävälläni on salainen suhde. En oikein tiedä miten asiaan kuuluisi suhtautua, mutta mieluummin ehkä olisin tietämättä. Jotenkin paljastumisen pelko tuntuu niin konkreettiselta, etten kestä sitä tuskaa, minkä asia tulee tuottamaan. Toisaalta toivon, että hän olisi onnellinen. Toisaalta pelkään, että jos uusi onni ei olekaan sitä, miltä nyt tuntuu ja kaikki entinen menee pirstaleiksi. Vaikka mitäpä sitä suremaan. Vuodet ei tästä ainakaan vähene. Ja on sitä tuon tuosta tullut itsekin mietittyä, että elämä voisi olla aika toisenlaista jos esimerkiksi eläisin yksin. Vielä ei ole se aika, enkä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan. Ehkä sitten kun lapset ovat aikuisia?

Syksyn suunnitelmiin kuuluu työtä, kuntoilua, risteily työkaverien kanssa. Pihatöitä olisi jonkin verran, saa nähdä minä päivänä tulee aloitettua. Säästää pitäisi joka käänteessä, mutta kädestä suuhun menee, mikään ei auta. Surullista. Ja tilanne ei osoita mitään kohenemisen merkkejä. Kuluu vuosia, ennenkuin alkaa helpottaa. Sitten on takuulla jo uutta lainaa päällä. Silti jotenkin, kun kerran töissä käyn, olisi ihanaa saada jotain myös itselleni. Vaikka joku tunika tai mekko, jota voisi pitää paksujen sukkisten kanssa. Ja saapikkaat tai nilkkurit asuun sopien...

Jos olisi millä mällätä, tekisin hammasrempan, kävisin kosmetologilla säännöllisesti, poistattaisin häiritsevät karvat sokeroinnilla  ja uusisin lakanoita sekä pyyheliinoja kotiin. Ei ne toiveet niin kummoisia ole, mutta niihinkään ei ole varaa. Koirien hammaskivi pitäisi poistattaa ja rokotukset laittaa ajan tasalle.  Vali-vali-vali...

Silti elämä on ihan hyvää. Ja niin haurasta. Pieni virheliike auton ratissa ja se voi olla siinä. Kaikkea ei voi hallita, eikä elämää voi pelätä. On vain luotettava, että se kantaa.