Huomenta!

Muuten ihan ihanan valkoista ja puhdasta, mutta auto sai jäädä pihaan tänä aamuna. Onneksi julkiset toimii ja vie paikasta a paikkaan b. Ilta tulee olemaan kiireinen, kun renkaanvaihdon lisäksi edessä on kauppareissu ja kämppäkin on kuin kaatopaikka. Ainakin imuroida pitäisi JONKUN, ja vessat hurauttaa puhtaaksi. Eiköhän se sitten muu kaaos unohdu pimenevään iltaan, kun laittaa muutaman tuikun ja himmentää valoja:)  Voiskin suorastaan maistaa lasillisen punaviiniä.


Elämä on oikeastaan hyvää. Pitäis vaan muistaa, ettei ime toisten ahdistuksia itselleen eikä syyllisty niistä. Joskus on vaikea olla ahdistumatta toisten tunnetiloista. Olen ollut "ilmapuntari" jo lapsuudesta asti, jolloin epäilemättä olen tarkkaillut isäni mielialoja ja yrittänyt käyttäytyä ja sopeutua aina kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin. Huomaan tämän aika ajoin aikuisuudessakin. Minuun on helppo vaikuttaa ja tunnetilat tarttuvat, oli sitten kyse surusta, ilosta tai kiukusta. Epämääräinen paha olo tulee jostain ja tunnistan jälleen provosoituvani jonkun toisen angsteista. Voin myös purkaa omaa kiukkuani muihin, kotona.

Hyviä asioita elämässä ovat kahvi, aurinko, metsän hämärä, hyvä musiikki, koirat, liikunta, vesi, lukeminen... Hyvän ystävän kanssa mieli lepää myös. Onneksi minulla sellainen on, tai on montakin, mutta tämän tietyn kanssa meillä on mukavia perinteitä ja puheenaiheita. Kuljetaan joka syksy viikonlopun ajan metsissä ja pelloilla, saunotaan, syödään ja puidaan asioita. Joskus sellainen on tarpeen. Irroittautua miehistä ja lapsista ja kastaa itsensä saunan jälkeen jääkylmään meriveteen, heittää snapsi napaan ja nauraa vatsa kippurassa toistemme ajatuksille.

Haluaisin tulla sellaiseksi kuin olen. Ikääntyminen ei ole välttämättä jalostanut ominaisuuksiani, vaikka niin olin kuvitellut tapahtuvan. Vaikka sielultani olen kyllä tyttönen. Niih. Seuraavassa elämässä olen ehkä viisaampi, tiedän paremmin mitä haluan tehdä.